Olen kai aika usein todennut, että erityisen kauniita ovat huonekalut ja esineet, joille tarinaa ja elämää on kertynyt enemmänkin. Moderniin ja skandinaavisen sisustukseen ne kuuluvat mielestäni aika välttämättöminä kerroksellisuuden tuojina. Sama pätee ulkona sisustamiseen. Ja tähän pihakeinuun, jolle ikää on kertynyt reippaat kolme vuosikymmentä.
Vanhemmiltani tarpeettomaksi jäänyt keinu muutti meille jatkamaan elämäänsä, ja on ollutkin riippukeinujen ohella pihan käytetyin kaluste. Muistan kun alle metrisenä nappulana otin samassa keinussa vauhteja niin, että laitojen laudat kolisivat. Nyt koitan sulkea suuni, kun omat lapseni testailevat keinun maksiminopeuksia. Hullunkurista.
Mustana perinteinen pihakeinu saa mielestäni hauskan modernin vivahteen. Yleensä roudaan keinuun muutaman tyynyn ja kahvikupillisen ja istahdan hetken puutarhatöiden lomassa. Illalla viimeiseksi, kun käytän koiran ulkona, istuskelen tässä hetken yöilmaa haistellen. Silloin kaikki tuntuu aina olevan erityisen hyvin kohdallaan.
Taidanpa hipsiä sinne taas. Hyviä unia!
Jenni
