Hanna Jensen kirjoitti kolumnissaan humoristisesti sisustamisesta ja epätoivoisesta oikean auran ja Fengshuin etsinnästä. Sisustaminen ei missään nimessä ole haudanvakavaa, mutta vakavaahan se mitä ilmeisemmin joskus on.
Vahvasti visuaalinen ihminen elää ja hengittää harmonisesta ja kauniista ympäristöstä. Toisinaan sisustus tuntuu olevan kummallisesti epätasapainossa, vaikka koti olisi siisti ja kaikki periaatteessa ok. Ja sitten yhtäkkiä, jokin pieni juttu ja pim. Homma on jälleen suloisesti tasapainossa. Henkimaailman hommia sanoisi muuten mieheni ja pyörittelisi silmiään.
Pieni pariisilaiskahvilani, arkisemmin piano/musiikihuoneemme koki viikolla tämän kummallisen ilmiön, kun huoneeseen ajautui puolivahingossa tolix-tuoli ja ostamani viherkasvi. Yhtäkkiä huone näytti juuri sopivan huolettomalta, pariisilaiselta, ja kyllä, tasapainoiselta. On selvää, että kukaan muu perheenjäsenistä ei huomaa tätä mielestäni ilmiselvää fengshuita, vaan todennäköisesti siirtää viherkasvin nopeasti sivuun, kun onhan se hankalasti tiellä. Mutta ei se haittaa, minä ehdin jo saada tyydytykseni, kun sain katsella huonetta juuri tälläisenä hetkisen ja vieläpä ikuistettua sen kamerallakin.
Ei niin vakavaa sunnuntaita sisustussiskot ja -veljet!
Jenni
P.S. Viikon päästä todennäköisesti taas siirtelen pianohuoneen kalustusta ja ihmettelen, että mihin kummaan se hyvä aura katosi..
