Pieniä haasteita on ollut tämän kiiren keskellä huomata, että kesä on ihan täysillä täällä ja juhannuskukatkin kukkivat jo täyttä päätä. Eilen varastin iltamyöhällä hetken ihan itselleni ja nappasin kameran mukaan iltalenkille. Silmäni lepää näissä kotikylämme maisemissa, kappale kauneinta Suomea tosiaan!
Rakentaja-äiti-yrittäjä arkirumba meinaa välillä pistää tämän mamman tiukille. Huomasin illalla, kun kuuntelin lintujen laulua tuolla puron varrella ja läiskin hyttysiä (joita on muuten ihan järkyttävän paljon), että välillä on aika tarpeellista vähän hengähtää. Oikein tunsin, miten verenpaineeni laski ja viikon kestänyt jomottava päänsärky hellitti kun kuuntelin silmät kiinni kesäiltaa. Ja nämä maisemat, vaikka en olekaan viettänyt lapsuuttani Keski-Suomessa, ovat nämä mäkiset maastot niin minun sielunmaisemaani tänä päivänä.
Lähdin kotiin vasta auringon laskettua ja huomasin, että pitäisi useammin uskoa viisaimpiaan, luonnolla on ihmismieleen ihmeellinen vaikutus.
Kesämielellä,
Jenni
