Linoleum on klassikko lattiamateriaalien joukossa. Se keksittiin jo 1800-luvulla, ja sitä käytetään edelleen erityisesti julkisissa tiloissa sen kestävyyden ja luonnonmukaisuuden vuoksi. Tässä artikkelissa kerromme, mistä linoleum valmistetaan, miten se keksittiin ja miksi se on edelleen kestävä valinta lattiaan.
Mitä linoleum on?
Linoleumi eli linoli tai korkkimatto on kulutusta kestävä lattianpäällyste, jota käytetään paljon julkisissa tiloissa. Linoleum valmistetaan uusiutuvista materiaaleista, kuten kovettuneesta pellavaöljystä (linoksiini) ja männynhartsista. Seokseen lisätään puu- tai korkkijauhetta, kalkkikiveä ja väripigmenttejä, ja alustana käytetään yleensä juuttikangasta. Linoleumi koostuu jopa 97-prosenttisesti luonnonaineista.
Arkikielessä linoleumiksi kutsutaan usein kaikkia synteettisiä lattianpäällysteitä, myös PVC:stä valmistettua vinyylimattoa. Kaupallisesti linoleumi onkin suurelta osin korvautunut vinyylimatolla, koska muovinen vaihtoehto on halvempi ja paljon nopeampi valmistaa.
Linoleumin keksiminen
Linoleumin keksi englantilainen Frederick Walton. Vuonna 1855 hän huomasi öljypohjaisen maalipurkin pinnalle muodostuneen kumimaisen, joustavan kalvon kovettuneesta pellavaöljystä ja ajatteli, että se voisi korvata kumin. Walton nopeutti öljyn hapettumista kuumentamalla sitä ja patentoi menetelmän vuonna 1860. Vuonna 1863 hän haki uutta patenttia, jossa kangas päällystettiin hapetetun öljyn, korkkijauheen ja hartsin seoksella.
Aluksi Walton kutsui keksintöään nimellä Kampticon, mutta muutti sen pian linoleumiksi. Nimi tulee latinan sanoista linum (pellava) ja oleum (öljy). Vuonna 1864 hän perusti Linoleum Manufacturing Companyn, jonka tehdas sijaitsi Stainesissa Lontoon lähellä. Yhtiö teki tappiota ensimmäiset viisi vuotta, kunnes Walton aloitti laajan mainoskampanjan.
Linoleumia pidetään ensimmäisenä tuotenimenä, josta tuli yleisnimi. Walton haastoi kilpailijansa oikeuteen nimen käytöstä, mutta hävisi: nimeä ei ollut rekisteröity tavaramerkiksi, ja oikeuden mukaan se oli jo 14 vuotta keksimisen jälkeen niin laajassa käytössä, että siitä oli tullut yleisnimi. Vuonna 1877 skotlantilaisesta Kirkcaldyn kaupungista tuli maailman suurin linoleumin tuottaja.
Kilpailijat ja leviäminen maailmalle
Waltonin patentin jälkeen muutkin keksijät aloittivat kokeilunsa. Vuonna 1871 William Parnacott patentoi menetelmän, jossa linoksiinia valmistettiin puhaltamalla kuumaa ilmaa pellavaöljysäiliöön useiden tuntien ajan. Waltonin viikkoja kestäneeseen menetelmään verrattuna Parnacottin prosessi vei vain päivän tai kaksi, vaikka laatu ei ollut yhtä hyvä. Parnacottin menetelmän oikeudet ostanut yhtiö toi markkinoille halvemman Corticine-lattianpäällysteen.
Vuoteen 1869 mennessä Stainesin tehdas vei linoleumia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Walton perusti vuonna 1872 Staten Islandille American Linoleum Manufacturing Companyn, joka oli Yhdysvaltain ensimmäinen linoleumvalmistaja, ja yhtiön ympärille syntynyt kylä sai nimen Linoleumville. Walton kehitti myös seinäpäällysteen Linoleum Muralis vuonna 1877, joka tunnetaan paremmin nimellä Lincrusta ja jota voitiin valmistaa muistuttamaan veistettyä kipsiä, puuta tai jopa nahkaa.
Linoleumin valmistus ja kuviot
Pigmentit sekoitetaan suoraan linoleumimassaan halutun värin aikaansaamiseksi. Walton kehitti myös graniitti-, marmori- ja raitakuvioisia linoleumeja. Vuonna 1882 hän toi markkinoille upotetun (inlaid) linoleumin, jossa värit ulottuvat pinnasta aina taustakankaaseen asti. Kalleimmat upotetut linoleumilattiat ovat erittäin kestäviä, kun taas halvemmissa kuvio on painettu ohuempaan pintakerrokseen, joka kuluu helpommin. Vuonna 1898 Walton kehitti menetelmän suoralinjaisen upotetun linoleumin valmistamiseen, mikä mahdollisti terävät geometriset kuviot, ja kohokuvioitu upotettu linoleumi esiteltiin vuonna 1926.
Laadukas linoleum on joustavaa, joten sitä voi käyttää myös rakennuksissa, joissa jäykempi materiaali, kuten keraaminen laatta, halkeaisi. Lattialinoleumin pinnoitteena käytetään vesipohjaista akrylaattipinnoitetta tai PUR-pinnoitetta.
Linoleumin kemia lyhyesti
Linoleum koostuu kahdesta osasta: polymeroituneesta orgaanisesta yhdisteestä sekä täyteaineista, pigmenteistä ja katalyyteistä. Pellavaöljy on niin sanottu kuivuva öljy, joka kovettuu ilman hapen vaikutuksesta, kun rasvamolekyylit silloittuvat. Prosessi on hidas, joten sitä nopeutetaan katalyyteillä ja lämmöllä.
Linoleum kestävänä valintana
- Uusiutuvat raaka-aineet – linoleum valmistetaan uusiutuvista, myrkyttömistä ja biohajoavista materiaaleista.
- Pitkä käyttöikä – oikein hoidettuna linoleumlattia kestää vähintään 20 vuotta.
- Kierrätettävyys – valmistuksessa syntyvät leikkuujätteet voidaan jauhaa ja sekoittaa uuteen linoleumimassaan.
- Ympäristöystävällinen vaihtoehto PVC:lle – linoleumin ekologista jalanjälkeä pidetään pienenä verrattuna moniin muovisiin vaihtoehtoihin. Monilla linoleumvalmistajilla, kuten Artoleum- ja Marmoleum-merkeillä, on ympäristösertifikaatteja.
Sisäilma
Linoleumi on melko huokoinen materiaali, mutta oikein hoidettuna hyvin kestävä. Linoleumista voi vapautua sisäilmaan matalan hajukynnyksen haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), kuten heksanaalia ja propaanihappoa.
Terveyshuomautus: Jos sinulla on sisäilmaan liittyviä oireita, kysy neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta ja selvitä mahdolliset sisäilmaongelmat asiantuntijan kanssa.
