Skandinaaviseen ja pelkistettyyn sisustajan sydämeeni mahtuu siivu romuromantikkoa. Tämän osan täyttää hyvin muutamat kodistamme löytyvät yksityiskohdat. Yksi näistä on ehdottomasti itselleni tärkeäksi muodostunut esine, kovia kokenut Marimekon lyhty, jonka olen saanut äidiltäni reippaasti yli kymmenen vuotta sitten.
Niin kuin kuvista näkyy, lyhty on ollut monessa mukana ja nyt ihan vakavissani mietin, pitäisivätköhän minua lasiliikkeessä ihan hupsuna, jos veisin lyhdyn korjattavaksi? Missään tapauksessa en aio siitä luopua, vaan lyhtyvanhus saa kulkea mukanani sisustuksesta ja tyylistä toiseen.
Erityisesti syksyllä tämä romanttinen puoleni vaatii itselleen lisää elintilaa ja parasta onkin, että silloin voi antaa mennä. Tällaiset pikantit yksityiskohdat kuitenkin riittävät, onneksi inspiraation iskiessä ei aina tarvitse laittaa koko sisustusta uusiksi.
Aika sympaattinen kaveri tämä minun lyhtyni, eikö vain? Viime aikoina siinä on palanut taas tuli joka ilta.
Iloa torstaipäivääsi!
Jenni
P.S. Onko sinulla esineitä, jotka tyylistä riippumatta ovat rakkaita?
Näkymä ikkunan takaa
