Olen inspiroitunut jo pidemmän aikaa ajatuksesta, että kaikki hankkimani olisi sellaista, jota jaksan katsella vielä seuraavan kymmenenkin vuotta. Ja lisäksi olisi tietenkin aika mahtavaa, että jokaisella hankkimallani huonekalulla, kipolla ja kupilla olisi oma tärkeä tehtävänsä. Kaikki kun eivät voi olla vain ilahduttamassa.
Tästä yksi esimerkki: olen monta kertaa todistanut vääräksi väitteen, että pieni String Pocket hylly olisi vain turhake, jolle eivät edes kunnolla tavarat mahdu. Meillä keittiön hylly on ollut loistava ja tarkoituksenmukainen. Hyllyllä majailevat aina puhtaat kahvikupit, joita käytetään päivittäin. Lisäksi nostin hyllyn käyttöasteen ihan uudelle tasolle, kun nostin mieheni mielestä aina hukassa olevat keittiöpyyhkeet hyllylle. Kaunista? Siitä en tiedä, mutta käytännöllistä nyt ainakin! Haaveilen muuten, että joskus omistan mankelin, jonka läpi vedän jokaisen pyyhkeen niin, että sormenpäät ovat paperinterävissä taitoksissa vaarassa. Ehkä siihen on aikaa kymmenen vuoden päästä, tai parinkymmenen.
Tässäpä sitä ristiriitaa kerrakseen, kun niin tykkää laittaa, mutta valintojen haluaisi silti olevan järkeviä. Aika hyvä ohjenuora on, että monia asioita voi ihailla vaikkapa siellä ystävän kotona ja omat hankinnat tekee periaatteella mieti vielä kolmannen kerran. En jotenkin pidä siitäkään selityksestä, että ainahan voi viedä kirpparille kun kyllästyttää. Kirppareilta ostaminen sen sijaan on jees juttu. Joku nimittäin kuitenkin (khm, en minä vain) kyllästyy ja kiikuttaa kaikki ihanat kupit ja kynttilänjalat sinne löydettäviksi.
Ja niin, en suinkaan ole sitä mieltä, että vaikkapa taidetta ei tarvittaisi. Minä ainakin suorastaan tarvitsen seinälleni sekä Taulun ja Tapetin täydellisen sävyisen printin/kortin, että nuo peuransarvet.
Jenni
