Portteja pitkin kiipeileviä kärhöjä, raskaina varsissaan riippuvia pioneja, heiniä, havuja ja ripaus japanilaista estetiikkaa. Ollaan Kirsin puutarhassa länsisuomessa, rauhallisen omakotitalon pihalla…
Sadepäivän selkeät sävyt ovat musta, valkoinen, harmaa ja puu. Tykkään hurjasti tästä Ikean Trend tarjoiluvaunusta, se tuo juuri sopivasti lämpöä muuten aika valkoiseen kotiin.
Tekin olette ehkä ehtineet selailla syksyn sisustuskuvastoja, joista oma lempparini taitaa olla tuo Ikean versio ja etenkin Sinnerlig- uutuusmallisto. Poimin muutamia ihanuuksia..
Ihmeesti sitä taas kesän jälkeen kääntää katseensa sisätiloihin. Nyt kiinnostelevat erilaiset viherkasviasetelmat ja muutenkin raikkaat yksityiskohdat. Vielä ei ole pehmeiden tekstiilien aika. Etsiskelin myös jotakin raikasta ja isoa printtiä, joka sopisi olohuoneen tunnelmaan..
Päätin jo aamulla, tai oikeastaan jo aiemmin viikolla, että tämän lauantain pyhitän päiväksi, jolloin en tee yhtään mitään erityisen järkevää. En ainakaan yhtään isoa päätöstä, tärkeää projektia tai keskeneräistä työjuttua. Välillä on nimittäin pakko puhaltaa, ottaa askel taaksepäin ja antaa ajatusten olla omin nokkinensa.
Olipa eilen piristävä iltapäivä. Kyläilin nuorimmaisen kanssa varmasti teistäkin monelle kuvien kautta tutussa paikassa, aurinkoisen Kertun kodissa. Aika kului niin siivillä, että hyvä ettemme myöhästyneet kuopuksen kaverin synttäreiltä.
Tulihan ne sittenkin hetkeksi, terassikelit. Tuolit ja pikkupöytä pääsivät ulkoilemaan terassille. Tuossa on viikonloppuisin aamupäivällä aikamoisen mukana lueskella aamupäivän auringossa kupposen kera. Aikaisten aamujen terassikahvit sen sijaan saa unohtaa…
Kuulaat ja kirpeät aamut ovat täällä. Vastapainoksi saamme nauttia vielä keskipäivän lähes hellelukemiin kipuavasta kesäsäästä. Huomaan jälleen sen, että unelias heinäkuu..
Kuunliljoja, kellokukkia, pioneja, köynnösportteja ja seiniä pitkin kiipeileviä kärhöjä. Ollaan lumoavassa puutarhassa, jossa tunnelmat vaihtuvat japanilaishenkisestä rentoon riippukeinutunnelmaan.
Olen pahemman luokan kahvikissa. En pärjäisi yhtään päivää tai en koe tarpeelliseksi pärjätä ilman paria(viittä) kupillista kuumaa kahvia. Ja nimenomaan kuumaa, olen nimittäin kotona jo surullisen kuuluisa puolikkaista kahvikupeista
