Kesäpäivän hiljaisuuden katkaisee välillä kukon terävä kiekaisu, kun se ohjaa pöyhkeällä itsevarmuudella pientä kahden kanan laumaansa.
Päivät soljuvat tällä sukutilalla näennäisen rauhalliseen tahtiin, vaikka työtä riittääkin aamusta iltaan. Työn luonne vain on vuosikymmenien saatossa muuttunut. Sukupolven vaihdoksen myötä tilaa pyörittää nuori nainen, jonka työpäivät kuluvat perinteisten töiden lisäksi pitkälti tietokoneella.
Tilan kunnioitettavaan ikään ehtineeseen päärakennukseen mahtuu asumaan kolme sukupolvea.
-Arki rullaa paperiasioiden lisäksi maa-ja metsätaloustyössä, pääpaino kun tilalla nykyään on pelloilla ja metsissä. Lehmiä ei ole enää hetkeen ollut ja tällä hetkellä hevosetkin ovat harrastamista varten, kertoilee tilan omistaja.
Sota koetteli tätäkin tilaa rajusti. Talon nuori isäntä ehti nähdä nuorimmaisen lapsensa kerran, ennen kuin kaatui rintamalla. Tässä vaiheessa sukutilan tulevaisuus näytti synkältä, kun omistus muuttui hetkellisesti vieraden käsiin. Juuret olivat kuitenkin vahvat, joten tila lunastettiin suvulle työn ja vaivan kautta uudelleen.
Täällä on paitsi tehty töitä, myös rakastuttu, valvottu kipeän vierellä, iloittu, surtu ja ennen kaikkea eletty. Käsinkosketeltava historia vetää vierailijankin hiljaiseksi. Täällä konkretisoituu se, miten jokainen sukupolvi ottaa vastuun vuorollaan. – Itse olen saanut täältä niin erityisen ponnahduslaudan elämään, että toivon jälkipolvienkin sitä arvostavan. Kun on vahvat juuret omassa maaperässä ja todella tietää, mistä on lähtöisin ja minne kuuluu, niin elämässä uskaltaa tehdä mitä tahansa. Aina on koti minne palata.
Tilalla on tehnyt töitä isäntäperheen lisäksi vuosikymmenten ajan piiat ja rengit, jotka ovat ennen kuuluneet tilojen elämään. Myös heidän elämäntarinansa kietoutuvat osaksi tämän tilan historiaa.
Tämän riihen takana on voitu vaihtaa niin kipeitä sanoja kuin tulisia suudelmiakin. Ainakin me haluamme kuvitella niin. 
Päivä on ehtinyt kuumimpaan vaiheeseensa, joten on aika kattaa kahvi lehmuksen varjoon. Kahvi juodaan ruusukupeista ja kerman kera, tottakai. Suvun nuorimmainen, suloinen yksivuotias kuljeskelee kesämekossaan onnellisen tietämättömänä siitä, miten vahvalla maaperällä saakaan astella.
Tässä ympäristössä kauneus on jotakin hyvin luonnollista. Se on juhannusruusujen nuppuja, syreenejä vanhassa maitokannussa ja käsityönä valmistettujen huonekalujen taidokkaita yksityiskohtia. Täällä trendit ja ajan muotivirtaukset jotenkin unohtuvat ja asiat yksinkertaistuvat, on helppoa hengittää.
Näiden kuvien ja tunnelmien myötä Talosanomat haluaa toivottaa
lukijoilleen mitä parhainta keskikesän juhlaa!
