Kyllähän te tiedätte, kun on tyttöjä ja poikia, voi toisinaan lopputuloksena olla jotakin tällaista.. Nämä pienet söpöläiset uhmasivat luonnonlakeja, ja syntyivät huolimatta kirurginveitsen alla käyneestä isäpupusta. Niin ja tiedoksi muille pupulandian omaaville. Se kolmen viikon varoaika, josta ne eläinlääkärit puhuvat, niin se taitaa pitää paikkaansa. Meillä tosin yritettiin noudattaa varoaikaa, mutta pariskunta Möttönenpä päätti toisin. Ja nyt meillä on sitten kaksi uutta pikkumöttöstä, ja täsmälleen vanhempiensa väreissä vielä. Mutta kukapa näitä söpöläisiä voisi vastustaa. Olen ollut todistamassa aikamiehen jos toisenkin sydämen sulamista, kun nämä söpöläiset putsaavat pikkuruisia korviaan suurella hartaudella. Ja toistensa korvia. Sisarusrakkaudelta se ihmisen silmissä näyttää.
Isä Möttönen on sitten ollutkin viime viikot varsin loukkaantunut, eikä ole voinut ymmärtää, kuinka se on täysin ulkoistettu tästä iloisesta perhetapahtumasta. Sille on turha sanoa, että ’älä syö lapsia aamiaiseksi’, eli ainut vaihtoehto on ollut eristää herra omaan häkkiinsä mököttämään. Isänsä värit perinyt pupulapsi on jo löytänyt itselleen kodin, toinen odottelee ottajaansa. Äiti Möttönen on muuten selvinnyt tehtävästään mallikkaasti, tosin olen melkein voinut kuulla sen mutinan naapurihäkissä sluibailevalle isukille.. ’Pitihän se arvata, että tää homma jää yksin mulle..’
Täällä on siis lähinnä keskitytty viime viikot pupuvauvojen kasvun ja kehityksen ihmettelyyn ja sen pohtimiseen, että kuinka kummassa näistä raaskii luopua.
Pehmeän pörröistä viikonlopun jatkoa!
Jenni
