Viisivuotiaan maailma on mahdollisuuksia täynnä ja lastenhuone saa ihan luvan kanssa olla vaaleanpunaista hattaraa. Oman tilan tarve on vielä tässä iässä ainakin oman tyttäreni kohdalla minimaalinen. Parhaat leikit saadaan aikaan olohuoneen pikkuruisen sohvapöydän alla ja uni maistuu makeimmalta äidin ja isän keskellä. Viisivuotias ei siis oman kokemukseni perusteella omaa huonetta kaipaa, enemmänkin ne ovat nuo lukuisat lelut, jotka sen oman tilan tarvitsevat! Kävimme muuten viikonloppuna fiilistelemässä kesää kaupungilla ja piipahdimme myös Toivolan Vanhalla Pihalla. Siellä Kuparisepän talossa opas kertoi meille ja silmät pyöreinä ihmetteleville lapsille, kuinka tälläisessa tyttäreni huoneen kokoisessa kammarissa asui ja nukkui kerrallaan kahdeksan henkeä.
Lastenhuone on toki ihanaa olla pelkästään siksi, että sen sisustaminen ja suunnittelu yhdessä lapsen kanssa on niin kivaa, mutta välttämättömyys se ei ole. Välttämättömyys sen sijaan on itse leikki. Ja se, että huoleton ja turvallinen paikka leikille löytyy.
Viisivuotiaamme sanoin ”Nukkuisinhan mää kyllä omassa sängyssä, mutta kun illalla sinne huoneeseen tulee kummituksia, joita ei nää, mutta ne saattaa kuitenki olla sängyn alla, kun nehän pääsee seinän läpi niin ne menee heti pois kun koittaa kattoa” Mitäpä tuohon on lisättävää, kai sitä itsekin nukkuu silloin mieluusti iskän kainalossa, jos on epäilys, että kummitukset, joita ei edes koskaan näe, kun lymyilevät sängyn alla? 😉
Leikkimieltä keskiviikkonne!
Jenni
