Toivottavasti teillä on takana rentoja Pääsiäispyhiä, pitkiä yöunia ja ladattuja akkuja. Täällä Pääsiäinen sujui toisaalta vauhdikkaasti, toisaalta hiljentyen. Pieni breikki somesta ja blogista teki hyvää, mutta tulihan teitä jo suorastaan ikävä, kiva olla täällä taas!
Lapset huolehtivat pääsiäisen vauhdikkaasta osuudesta, kun viikonloppuun mahtui niin peli-iltaa kuin Duudsonit Activity-puistoakin. Heräsin torstaiaamuna tälläiseen näkyyn. Pojilla oli kivaa, vaikka äiti hiljaisesti raastoikin vähän hiuksiaan, kun näki ilmastointiteipillä lattiaan kiinnitetyt johdot, mutta kaikkien koti, y know! Pääsiäiseen kuului myös ilman muuta hyvää ja simppeliä ruokaa, jälkkäreitä unohtamatta!
Toisaalta viikonloppuun mahtui myös tummempia sävyjä, kun istuin pitkän tovin vakavasti sairaan läheisen vuoteen äärellä. Tämä ihminen muistuttaa voimakkaasti siitä, kuinka terveistä päivistä saakaan olla onnellinen. On selvää, että meillä jokaisella on määräpäivämme mutta erityisen pysäyttävää on seurata, kun läheinen hiljalleen hiipuu pois. Tässä hetkessä sanat tuntuvat turhilta ja tyhjiltä, sanoja tärkeämpää on läsnäolo.
Ristiriitaisista tunteista huolimatta kevät tekee säätiedotuksen mukaan todenteolla tuloaan. Ehkäpä se vie lumet vihdoin mennessään, onko joku teistä päässyt jo puutarhatöihin?
Jenni
