Leikkimökki on tyttöjen valtakuntaa. Erityisen suvereenisti sitä johtaa kolmevuotias pikkuneiti, joka toteaa aina, että ”Ole sinä vieras, minä asun täällä” . Tänään on vieraalle keitetty perunoita, tarjottu kakkukahvit ja vieläpä tuoreet vadelmatkin kannettiin pöytään, yksi jokaiselle, tottakai!
Mökkiä on sisusteltu vähän kerrassaan sillä, mitä kotoa on valmiiksi löytynyt. Parvea tai laveria lapset vielä haikailevat, että yön yllättäessä voisi nuken lisäksi nukkua muukin perhe. Sitä täytyy vielä suunnitella, kuinka sen saisi helposti toteutettua. Korkeus voisi riittää pieneen parveen.
Ne perunat 
Kiehumassa 
Mökin keskeneräisyys ei leikkijöitä hidasta, pikemminkin päinvastoin. Luovia sisustusratkaisuja keksitään kokoajan. Äidin pitää malttaa olla tekemättä liian valmista, että tilaa mielikuvitukselle jää. Tässä sen taas muistaa, tärkeintä ei suinkaan ole lopputulos, vaan matka itsessään. Sitähän se sisustaminen itsellekin oikeastaan on, aikuisten kotileikkiä. Olisi tavattoman tylsää, jos kodin sisustus jonakin kauniina päivänä olisi lopullisesti valmis. Mitä kummaa minä sitten illat pitkät siirtelisin paikasta toiseen?
Jenni
