Kylmää on, mutta onneksi vain ulkona. Pipot, myssyt, rukkaset ja villasukat on pengottu taas esiin. Mutta kertookapa minulle, kuka niitä syö joka vuosi niin, että näin syksyllä vain puolelle asusteista löytyy pari? Ja mielessä on ainakin muutama ihana pipo, joista ei nyt näy jälkeäkään. Tämä on käsittämätön mysteeri. Mielestäni pakkaan talvivarusteet ihan asianmukaisesti keväällä yläkerran varastoon. Jossakin tapahtumaketjun vaiheessa kuitenkin häviää masentavan suuri osa juuri niiden kivoimpien asusteiden toisia puolikkaita. Kuka puhuikaan siitä teoriasta, että oikeasti sukat ja muut paria tarvitsevat asusteet lisääntyvät keskenään siellä laatikon pimeydessä. Nämä parittomat ovat oikeasti vain näiden alkuperäisten jälkeläisiä. Mielenkiintoinen teoria, johon on kai itsekin pakko alkaa kallistua. Syntyisi sitten edes identtisiä kaksosia.
Kolmevuotias varusti varmuuden vuoksi olohuoneen lampunkin talvea varten. Kun jos jostakin syystä kuulemma ikkunat voi mennä yöllä rikki ja sitten kattokin voi mennä rikki ja sitten sataa sisään lunta ja jos lampulla ei ole vaatteita, niin kyllähän siinä huonosti käy.
Me varustaudutaan muut iskemällä kiinni lämpimään omppupaistokseen ja kääriytymällä villavilttiin, kuka ekana ehtii. Suloista sunnuntaita!
Jenni
