Me rakensimme kotimme muutama vuosi sitten. Näiden vuosien aikana on jo hyvin ehtinyt huomata, mitkä ratkaisut ovat niitä enemmän onnistuneita ja mitkä taas vähemmän. Erityisen iloinen olen alakerran pohjaratkaisusta, jossa jätettiin pois kaikki ylimääräiset väliseinät..
Tässä pieni pala uudenkarheasta nuoren perheen kodista, jonne pääsimme tänään..
Pidetään huolta tärkeistä!
Tien päässä, mäntymetsän laidalla on koti, jonne pääsimme vierailemaan tammikuisena pakkaslauantaina..
Kuvan tolppa sulautuu hyvin ympäristöönsä, sitä voidaan silloin varmasti sanoa onnistuneeksi ratkaisuksi. Se sulautuu vain toisinaan liiankin hyvin. Uskokaa tai älkää, että sekä minä, että vieraamme ovat useampaan kertaan kävelleet sitä päin. Tämän päiväinen kolahdus tuntuu päässäni vieläkin..
Aamut sujuvat lapsillakin jotenkin sutjakkaammin, kun joskus voi aloittaa sen tuoreella sämpylällä. Aluksi ajattelin kirjoittaa..
Pääsin tekemään Talosanomiin juttua modernista mummolasta. Tämä koti on jo 26 vuoden ikään ehtinyt, mutta läpikotaisen remontin läpikäynyt puutalo, joka on alunperin rakennettu..
Yhtä varmasti kuin joka vuosi talvi taittuu kevääksi, tulevat tulppaanit ja vaaleat ja heleät sävyt. Niin ja pionit, nyt jo odottelen, josko ne kohta ilmestyisivät taas kauppoihin. Niin ja yhtä varmasti kuin tulee tarve saada heleyttä, tekee mieli keveyttä..
Haaveilen kahvilasta. Pienestä elämyksestä arjen keskellä. Kahvilasta, jossa kahvi on kuumaa ja vesi kylmää. Suklaa on suussa sulavaa ja jotakin sellaista, mitä marketin karkkihyllyiltä on turha etsiä. Tiramisun ensimmäinen lusikallinen räjäyttää tajunnan ja muffinssissa maistuu liköörin lisäksi Pariisi..
Kivinavettakirppari oli todellinen aarreaitta. Kynttilänjalkojen lisäksi tein siellä toisenkin, todellisen The Löydön.
Vai mitä sanotte näistä Sarpanevan veitsistä, lusikoista ja haarukoista..
