Kuopus nosti keskiviikkona repun selkäänsä ja marssi reippaasti opettajan johdolla sisälle kouluun. Hetken seisoskelin koulun pihalla vähän hämilläni, sinne se meni minun pikkuiseni. Reipas, rakas ja rohkea tyttö, jonka pärjäämistä koulussa en oikein osaa epäillä. On vaikea kuvailla sanoin sitä tunnetta, mikä tulee katsellessa pientä koululaista, jonka reppu näyttää niin hurjan suurelta pienessä selässä. Mutta luulen, että siellä ruudun takana aika moni jakaa ajatuksen. Rakkautta, haikeutta ja iloa sopivassa suhteessa.
Kesäloma teki lapsilla kyllä tehtävänsä, kaikki nimittäin lähtivät kouluun intoa puhkuen. Katsotaan sitten, miten pitkälle tämä innostus kantaa, nyt nautitaan kuitenkin tästä! Arki tuntuu siis hyvältä ja tervetulleelta. Olen tainnut sanoa sen ennenkin, arki sopii minulle. Koen heinäkuun vähän hankalana. En nauti helteistä ja mieleni valtaa levoton tekemisen pakko. Tiedän, että vinouma taitaa olla vain oman pääni sisällä, mutta siitä huolimatta elokuu ja syksy kuulostavat ihanilta sanoilta.
Syksy tuo tullessaan mielenkiintoisia töitä, osa niiden hedelmistä näkyy aikanaan myös Talosanomissa. Ja omassa rakennusprojektissa alkaa se sisustajan kannalta mielenkiintoisin työvaihe, kun päästään pintatöihin. Vielä muutto uuteen kotiin tuntuu kaukaiselta, vaikka loppusuora häämöttääkin. Tuntuu suorastaan epätodelliselta, että joskus muka asumme siellä työmaalla. Jakaako kukaan muu rakentaja tätä samaa ajatusta? Välillä täytyy itseä oikein muistuttaa, että rakentaminen ei ole vain aikaa vievä harrastus, vaan taloon on tosiaan tarkoitus muuttaa!
Uusia alkuja ja toisaalta sitä niin tuttua ja turvallista arkea, kuulostaa syksyltä
