..tapahtuu. Syksyn kunniaksi irrottelin hellävaroen vanhat inspiraatiokuvat seinältä, ja aloitin tyhjältä taululta. Muutamat tällä hetkellä inspiroivat jutut pääsivät jo esille, pitkin syksyä on tilaa täytellä sitten lisää, kun tielle osuu jotakin, minkä haluan muistaa ja tallentaa.
Olettekos koskaan ajatelleet, että sen lisäksi, että jotkut meistä täyttävät inspiraatioseinää ihan konkreettisesti, on meillä jokaisella oma inspisseinämme päämme sisällä. Toisilla se seinä täyttyy sotilaallisen järjestelmällisesti yksityiskohdista ja kokonaisuuksista, toisilla se rönsyilee villeinä monimutkaisina kollaaseina reilusti reunojen ylitse. Se kuinka rakennamme ympäristöämme ja sisustamme kotiamme on vain poimintoja omalta sisäiseltä inspiraatioseinältämme. Kuvastamme tätä omaa sisäistä kauneuskäsitystämme siirtämällä maljakkoa kymmenen senttiä vasemmalle, ostamalla kuparinsävyisen kynttilänjalan tai kasan turkooseja tyynyjä.
Olisiko mitään kiehtovampaa, kuin päästä kurkistamaan toistemme sisäisille inspiraatioseinille. Sinne mistä kaikki kanssaihmisten loitavat sisustusideat syntyvät. Toki tämä konkeettinen vastaava, seinään nojaava vanerilevy on vain kalpea aavistus sisäisen seinän rikkaudesta, mutta suuntaviivoja se antaa. Muistan, kuinka ihana ja inspiroiva Ulla Koskinen, muotoilija ja Dekon päätoimittaja, totesi joskus, että konkreettisen inspiraatioseinän täyttäminen jäsentää, kirkastaa ja auttaa löytämään punaisen langan omassa tyylissä. On kyse sitten sisustamisesta tahi vaikkapa muodista yleensä. Ja tämähän ei suinkaan tarkoita sitä, että se punainen lanka pitäisi olla. Yhtä hyvin seinän täyttely voi vahvistaa sen, että lankaa ei ole, eikä sitä tarvita!
Minun seinälleni päätyivät nyt trendivärit, metsänvihreä ja pehmeä persikka pieninä paloina. Voimalauseeni ei ehkä kuulosta varsin voimaannuttavalta, mutta minua se muistuttaa oikeuksista omiin rajoihini ja omien voimavarojeni tunnistamiseen. Ja onhan tuo ajatus aika lohdullisen inhimillinen. Minun seinäni ei rönsyile, ainakaan vielä. Mutta tunnen itseni ja luulen, että sotilaallinen kuri sortuu jossakin vaiheessa ja sekoittuu iloiseksi sillisalaatiksi!
Miltä sinun inspiraatioseinäsi näyttää juuri nyt?
Jenni
