Olen saanut sen verran paljon kyselyitä kotimme lattioista, että ajattelin suoda niille kokonaisen postauksen. Entisissä kodeissamme on aina ollut muovimatto ja olin lopen kyllästynyt materiaaliin. Laminaattikaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta uuteen kotiin. Kaipasin jotakin mahdollisimman aitoa ja pehmeää lattiamateriaalia, joka kuitenkin kestäisi lapsiperheen railakasta menoa.
Olen aina ihaillut puulattioita, joten valinta oli loppujen lopuksi aika selkeä. Käytännössä lautalattian asentaminen nykyaikaiseen kotiin ei suju aivan mutkattomasti. Lattialämmityksestä luopuminen ei houkutellut, joten aloimme aktiivisesti etsimään mahdollisimman lähellä lankku-tai lautalattian henkeä olevaa ratkaisua.
Nin päädyimme ostamaan lankkumallista käsittelemätöntä siperianlehtikuusiparkettia, jossa puupintaa on lähes puoli senttiä. Puuparketti kestäisi lattialämmityksn vääntymättä, mutta toisi samalla juuri oikean puulattian fiiliksen.
Sitten olikin vuorossa projektin mielenkiintoisin osuus, kun aloin soitella läpi paikallisia maalareita. Koitin tuloksetta etsiä heppua, jolla olisi kokemusta parketin maalaamisesta. Ei löytynyt. Loppujen lopuksi ajattelin, ettei se niin vaikeaa voi olla, joten päätin tarttua toimeen itse. Arvatkaapa hirvittikö? Edessä oli reilusti yli sata neliötä uutta puulattiaa, johon oli tietenkin uponnut jo useampi tonni rahaa. Epäonnistumiseen ei ollut varaa, joten otin opettajakseni aluksi kirvesmiehemme, jolla oli lattiankäsittelystä huomattavasti enemmän kokemusta kuin minulla. Hän neuvoi tekniikan, betolux-öljymaali levitettäisiin leveällä mohairlastalla.
Aloitin homman yläkerran makuuhuoneen perimmäisestä nurkasta. Ensin kaksi kerrosta ohennettua maalia ja viimeisenä kerros täyttä tavaraa. Joka välissä riittävän pitkä kuivumisaika. Voitte kuvitella kuinka hihkuin ilosta, kun ensimmäinen huone oli valmis.
Sain huomata, että Betolux on tymäkkää tavaraa, kun yksin illalla raksalla usemman tunnin vietin maalinkatkussa. Hengityssuojat ovat siis ensiarvoisen tärkeät! Ehdottomasti mielenkiintoisimpien raksamuistojen joukkoon kuuluu se, kun yöllä yhden aikaan kömmin kirjastohuoneen ikkunasta (kyllä, se oli välttämätöntä maalausjärjestyksen vuoksi!) -25 asteen pakkaseen. Raksa-autolla kotiin ajaessa laulatti. Taisin olla vähän maalipöllyssä..
Niin vain tuli valmista ja ihan alusta asti olen rakastanut näitä lattioita hurjasti. Ensimmäisen puoli vuotta tosin tuskailin jokaisesta naarmusta ja kolhusta, vaikka olin vannonut etten niin tekisi. No se puolivuotta meni ja sekosin laskuista, nyt lattia muistuttaa päivä päivältä enemmän sitä elämää nähnyttä lankkua, jota oikeastaan lähdettiin hakemaankin. Navetan lattioissakin käytetty Betolux sopii ainakin meille loistavasti. Se, että lattialla loiskahtaa maitolasi poikineen, ei ole ongelma. Lattia ei turpoa, eikä maali lohkeile.
Tahrat näkyvät tietenkin valkoisesta lattiasta, mutta niin ne näkyivät aikanaan muovimatostakin. Lattian siivoaminen on sen sijaan helppoa, kun luutu luistaa maalatulla pinnalla hyvin. Luulen, että kaikista pedanteimmille luonteille tämä lattia ei sovi. Mutta sen sijaan se on kuin luotu niille, jotka nauttivat aidon puun tunnusta ja lämmöstä. Valkoinen heijastaa valoa upeasti, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, milloin lattia on parhaimmillaan. Pehmeässä kynttilänvalossa sävy on lempeä, toisaalta kirkkaassa auringonvalossa valon määrä kotona lattian ansiosta kertaantuu.
..Ehkäpä se on kuitenkin parhaimmillaan silloin, kun aikaisin jouluaattoaamuna saa vetää jalkaansa villasukat ja hipsiä puhtailla lattioilla kynttilöitä sytytellen. Ai että, pitäisikö jo alkaa fiilistelemään joulua?
Tiistaiterkuin,
Jenni
